Ulkokultaista suojelua

Edellisen ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasosen romuttama soidensuojeluohjelma saa entistä enemmän farssin piirteitä. Ulkonäkökeskeisyys vaivaa jo ympäristönsuojeluakin.

Äkkinäinen voisi kuvitella, että suojelupäätökset tehdään luontoarvojen, eliöiden monimuotoisuuden sekä vaikuttavuuden perusteella. Aivan kuten on tehty ennenkin. Tämän vuoksi tehtiin valtava kartoitustyö ja määriteltiin suojeluun sopivat kohteet. Enää olisi tarvinnut saattaa ohjelma maaliin. Viime hetkellä Sanni veti maton jalkojen alta ja keskeytti suojelun ja heitti hukkaan kaikki kartoitukseen käytetyt työtunnit.

Nyt suojelupäätöksiä tehdään soiden muodon perusteella. Epäsäännöllisen muotoisia soita on jätetty suojelematta. Jos joskus on leikkisästi, tai vähemmän leikkisästi, puhuttu tasapäistämisestä niin tässä aletaan tehdä uusia ennätyksiä sillä saralla. Suojelupäätöksiä tehdään siis sillä perusteella miten kivan symmetriseltä suojeltu alue näyttäisi kartalla.

Jäämme odottamaan milloin toimeentulopäätökset tehdään pärstäkertoimella ja opetusministeri alkaa jakaa oppilaitoksille rahoitusta rakennusten ulkomuodon perusteella.

”Metsähallitus on esimerkiksi karsinut suojelukohteita pois sen perusteella, että suot ovat epäsäännöllisen muotoisia. Ei tämä ole mikään peruste suojelun romuttamiselle, luonto ei ole aina suorakulmaista”, toteaa Luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja, täydennysohjelman valmisteluun itsekin osallistunut Risto Sulkava.

http://www.sll.fi/ajankohtaista/tiedotteet/2015/metsahallitus-romuttamassa-soiden-suojelun

Mainokset
Kategoria(t): Suojelu | Avainsanat: , , , | Kommentoi

Uutisruotoa kurkkuun

Edellisistä kirjoituksista on vierähtänyt pitkä tovi, mutta ehkä uusia alkaa tulla säännöllisemmin.

Alunperin blogin tarkoituksena oli ruotia erilaisia uutisia, joista jää jotain tökkimään. Välittömästi blogin aloittamisen jälkeen Talvivaaran tilanne alkoi kehittyä vaaralliseen suuntaan ja kaikki tarmo meni siihen. Kun tilanne paisui ja lopulta laukesi ympäristökatasrofiin niin valtamedia ja kansa heräsivät tilanteeseen ja asian saattoi jättää ammattimaisille vahtikoirille. Samaan aikaan oma työtilanne kehittyi kiireiseksi ja tämä blogi jäi.

Nyt tuntuu, että asiat ovat hullummin kuin pitkiin aikoihin ja ruodittavaa riittää joten kokeillaan jatkaa.

Kategoria(t): Blogi | Kommentoi

Talvivaaran ongelmien taustoista

Talvivaara ryhtyi rohkeasti kokeilemaan bioliuotusta pohjoisissa olosuhteissa ja ongelmat alkoivat tulla esiin kohtuullisen nopeasti, mutta näitä vähäteltiin pitkään. Lisäinvestointeja olisi tarvittu runsaasti, mutta nikkelin markkinahinta teki tilanteesta tukalan ja kierre kohti kansallista kohua oli valmis.

Talvivaaran käyttämä bioliuotus on uudehko menetelmä, jota käytetään hyvin vähän tuotanto-olosuhteissa. Pari kokeilua on jouduttu lopettamaan jätevesiongelmien vuoksi. Chilessä menetelmä on toiminut kuparin liuotuksessa kohtuullisesti, jos unohdetaan kuumimpien kuukausien tuotanto-ongelmat lämpötilan noustessa liian suuriksi bakteereille. Suomessa taas kuitenkin viileä lämpötila ja sateisuus aiheuttivat tuotannolle suuria ongelmia.

Ensinnäkin ongelmaksi tuli rajusti vaihteleva lämpötila vuodenaikojen kierron mukana, muutokset jopa 70°C vuodessa, joka vaikeuttaa bakteerien ja prosessin tasaista toimintaa, ja ylipäänsä toimintaa talvella. Talvivaarassa bakteerit toimivat talvella kunnolla vain malmikasojen keskellä, missä lämpöä on riittävästi ja kasojen viileämmistä reunoista jää alaa hyödyntämättä.

Toiseksi Chilen kuumassa ilmanalassa tapahtuu paljon enemmän haihduntaa ympäri vuoden ja altaisiin ei pääse kertymään samalla tapaa vettä. Suomessa vettä pääsee kertymään suuren osan vuodesta ja sateisena vuotena kertymät voivat olla huimia. Niin huimia, että ne aiheuttavat jopa suuria onnettomuuksia mikäli niihin ei ole osattu varautua riittävästi.

Suomessa menetelmään on suurta kiinnostusta, koska tunnettuja esiintymiä on maassamme paljon, mutta ne ovat pääosin liian köyhiä hyödynnettäväksi perinteisillä menetelmillä. Bioliuotus vaikutti olevan halpa ja tehokas menetelmä köyhien esiintymien, kuten Talvivaaran nikkelin ja uraanin, hyödyntämiseen. Suomessa suoritettiin testejä, joihin osallistui mm. GTK:n puolesta Kari Pääkkönen, joka nykyään toimii Kainuun ELY-keskuksen johtajana ja on päävastuussa Talvivaaran valvonnasta. Moni alkoi nähdä mahdollisuuksia köyhien suomalaisten esiintymien hyödyntämiseen, ja Pekka Perä osti oikeuden Talvivaaraan kahdella eurolla entiseltä työnantajaltaan Outokummulta. Sotkamoon alettiin rakentaa kokeilua, jonka piti rikastuttaa monia. Rakentaminen tapahtui vauhdilla, ja valitettavasti olemme saaneet vuosien saatossa seurata mitä tuhoa kiirehtiminen saa aikaan. Kaivos rakennettiin huojuvalle perustalle ja se tuli kalliiksi.

Yhdeksän helppoa keinoa vähentää ympäristöongelmia kaivosteollisuudessa

Alku näyttikin lupaavalta ja liuotusmenetelmää esiteltiin jopa televisiossa ekologisena ja turvallisena. Kaivosyhtiö lupasi alhaisia päästörajoja ja suljettua vedenkiertoa. Jätevettä ei käytännössä tulisi juuri lainkaan ja sekin vähäinen olisi Pekka Perän lupausten mukaan puhtaampaa kuin järvivesi. Moni suomalainen halusikin sijoittaa kotimaiseen ekokaivokseen. Pian alkoi kuitenkin tulla ongelmia esiin. Kierto oli heti kaukana suljetusta ja jätevettä laskettiin toiminnan alusti asti suuria määriä vesistöihin, pääasiassa Vuoksen vesistöön. Kaivosyhtiö lupasi suljettua kiertoa, mutta antoi paikallisille 1,3 miljoonaa kuutiota jätevettä vuodessa eli 150 000 litraa tunnissa. Valitettavasti myöskään lupaukset jäteveden päästöjen pitoisuuksista eivät pitäneet paikkaansa ja pitoisuudet ylittyivät monikymmenkertaisesti sulfaatin ja natriumin osalta sekä reilusti ainakin mangaanin ja kadmiumin osalta.

YLE: Pekka Perä tapaamassa Sotkamolaisia paikallisessa baarissa vuonna 2007

Pian alapuolisten vesistöjen asukkaat alkoivat valittaa ongelmista vesistöissään. Pekka Perä kiisti ongelmat ja pilaantumisen ja sanoi kaivoksen vain muuttavan ympäristöään. Haittojen piti jäädä vähäisiksi, mutta päästöjä alkoi tulla heti alapuolisiin vesistöihin ja nämä jäivät valitettavasti valvojilta pääosin huomaamatta. Huomionarvoista on, että Pekka Perä sanoo vuonna 2007 sotkamolaisille, kuinka vedenpuhdistus olisi kalliimpaa kuin nikkelin tuotanto ja se ei kannata.

Jo avauskesänä vuonna 2009 kaivosyhtiöllä tuli ongelmia väärin mitoitetun murskauskapasiteetin kanssa ja koko murskauslaitos täytyi heti alkuunsa remontoida mikä aiheutti katkoksen tuotantoon. Tätä ennen tuotanto oli laahannut heti pahasti jäljessä tavoitteistaan, mutta remontin valmistumisen jälkeen kaikki näytti taas hetken hyvältä tuotannon noustessa heti lähelle tavoitetta.

Samaan aikaan alkoi kuitenkin Kainuuta vaivata mädäntyneen kananmunan haju, josta saatiin otollisissa olosuhteissa nauttia jopa 100 km päässä kaivokselta. Rikkivedyt aiheuttivat pahoja hajuhaittoja ja niistä kiisteltiin pitkän aikaa kunnes kaivosyhtiö päätti hoitaa hajuhaittaa pesureilla ja runsaalla määrällä lipeää. Tämä pahensi rajusti vesistöpäästöjä ja alkoi viimeistään nyt aiheuttaa merkittävää haittaa alapuolisille vesistöille. Vedenjakajalla Talvivaaran aiheuttamat haitat ovat vielä mahdollisimman suuria aiheuttaen pahimmillaan jopa kahden vesistön täydellisen pilaantumisen.

Talvivaaran ongelmat alkaivat olla kaikkien tiedossa, vaikka kaivosyhtiö niitä pontevasti kiisti ja vähätteli. Ongelmiin ei vieläkään puututtu ja myöhemmin kansainväliseksi kuuluisuudeksi noussut kipsisakka-allas ehti myös vuotaa sekä 2009 että 2011 ilman, että sille tehtiin kunnostuksia. Sateita riitti ja kaivosalueen louhoksilla ja altailla riitti pumpattavaa vettä, jota varastoitiin lupien ja lupausten mukaisesti mm. kipsisakka-altaaseen. Ongelmista varoiteltiin yhä enemmän ja enemmän, ja rohkeimmat viranomaiset kuten Ylä-Savon SOTE ympäristöjohtaja Martti Vetelin johdolla vaativat kaivosta seisauttamaan toimintansa siihen asti kunnes päästöt on saatu kuntoon. Kainuun ELY-keskus antoi kuitenkin kaivoksen pyöriä keskeytyksettä. Tavoitellut tuotantomäärät jäivät vain haaveksi ja samaan aikaan nikkelin maailman markkinahinta laski ja tämän vuoksi Talvivaara on tuottanut vain tappiota vuodesta 2009 lähtien.

Suomen Luonto kertoi blogissaan mahdollisesti jo vanhojen päästöjen aiheuttamista kalakuolemista muutamia päiviä ennen kipsisakka-altaan rajua vuotoa.

Lopulta Talvivaara suostui kalliiseen investointiin ja hankki käänteisosmoosipuhdistamon jätevesilleen, mutta ilmoitti yllättäen käyttävänsä sitä pari ensimmäistä vuotta sisäisen prosessiveden puhdistukseen, ja vesistöpäästöt suoraan luonnonvesistöihin jatkuisivat sellaisenaan eli monikymmenkertaisina lupaehtoihin nähden vielä pari vuotta. Kaivosalueella oli valtava määrä sinne kertyneitä sulamis- ja sadevesiä, jotka aiheuttivat ongelmia jo louhinnallekin. Näitä ei kuitenkaan aiottu poistaa tuotantoalueelta puhdistettuna luonnonvesistöön vaan ajaa luonnonvedenoton sijaan puhdistettuna prosessiin, josta myöhemmin puhdistamattomana luonnonvesistöihin. Sitten kipsisakka-allas pettikin jo pahemman kerran ja mahdollisesti Suomen suurin ympäristöonnettomuus oli syntynyt.

Mikäli kaivosyhtiö onnistuu saamaan nykyisen vuodon kuriin, altaan korjattua ja pumpattua jäteliuokset takaisin oikeisiin altaisiin sekä metallilaitoksen takaisin tuotantoon ennen kassan tyhjenemistä on sillä edessään suuria kysymyksiä ratkaistavaksi. Nykyisen muutaman vuoden kokeilun perusteella näyttäisi, että prosessi ei Suomessa toimi avonaisissa altaissa vaan se täytyisi viedä sisälle/katokseen missä taattaisiin tasainen optimaalinen lämpötila ja estettäisiin sadevesien pääsy prosessiliuokseen. Samalla mahdolliset vuodot ja muut ongelmatapaukset olisi luonnollisesti huomattavasti helpompi pitää hallinnassa. Tämä maksaa kuitenkin todella paljon, mutta lienee ainoita keinoja saada prosessi hallintaan.

Talvivaara tarvitsee lisärahoitusta pelkästään nykyisen toimintansa jatkamiseen, joten massiiviset lisäinvestoinnit tuntuvat mahdottomilta. Ne voivat kuitenkin olla välttämättömiä mikäli tuotantoa yritetään jatkaa ja saada se joskus kannattavaksi. Nykyisellään menetelmä ei toimi, ja monien analyytikoiden ja yhtiön itsensä mukaan moiset investoinnit ovat täysin mahdottomia ja tekisivät toiminnasta täysin kannattamatonta. Samaa tosin Pekka Perä sanoi vuonna 2007 jätevedenpuhdistamosta, jonka yhtiö kuitenkin hankki, ja ilmeisesti aikoi nousta kannattavaksi siitä huolimatta, tai sen ansiosta. Nikkelin maailman markkinahinta onkin määräävä tekijä Talvivaaran tulevaisuudelle. Nikkeli- ja uraaniesiintymä voi olla liian köyhä, jotta sitä kannattaisi hyödyntää vielä nykyisellään. Bioliuotus on epäilemättä tulevaisuuden menetelmä, mutta sen toiminta avoaltaissa kylmässä pohjolassa ei ole vakuuttanut taloudellisesti eikä ympäristövaikutuksiltaan.

On selvää, että ilman mittavia parannuksia Talvivaaralla ei ole tulevaisuutta. Samaan aikaan yhtiön rahat ovat kuitenkin käymässä vähiin. On vielä epäselvää onko Talvivaaran köyhän esiintymän hyödyntäminen nykyisellä osaamisella ja nykyisillä markkinahinnoilla kannattavaa. Tällä hetkellä tilanne on yhtiön kannalta uhkaava, ja moni olisi valmis lyömään vetoa sen puolesta, että yhtiö kaatuu ja esiintymän hyödyntämiseen palataan lähitulevaisuudessa kunhan nikkelin maailman markkinahinnat tekisivät siitä kannattavaa myös näin köyhillä pitoisuuksilla. Mikäli näin käy täytyy vain toivoa, että Talvivaaran toimitusjohtajan Harri Natusen puheet yhtiön hankkimista riittävistä vakuutuksista pitävät paikkansa, ja tarvittaessa vakuutusten kautta löytyy lupausten mukaisesti kymmeniä miljoonia tuhojen korjaamiseen, kaivoksen alasajoon ja jälkihoitoon, jotka työllistäisivät pitkään.

Kategoria(t): Kaivokset, Talvivaara | Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , | Kommentoi

Talvivaaran jäteliuokset maapohjalla

Talvivaaran surullisen kuuluisan kipsisakka-altaan kolmannesta vuodosta tuli uutisten uusi ykkösaihe, ja se on aiheuttanut tuhoa niin yhtiön pörssikurssille kuin alueen luonnolle ja kahdelle merkittävälle vesistölle. Karanneen jäteliuoksen varastointi on edelleen ongelma.

Pitkään jatkuneista varoitteluista huolimatta Talvivaaran kaivosyhtiö jatkoi vähättelevää asennettaan ympäristöongelmiin kunnes 60 hehtaarin kokoisen kipsisakka-altaan ilmeisesti pitkään pohjarakenteita kuluttanut ja mm. uraania, kadmiumia, nikkeliä, sinkkiä ja sulfaattia sisältänyt vuoto ylitti kaivosalueen rajan lisäksi myös uutiskynnyksen ja on ollut median ykkösaihe jo viikon ajan. Altaiden rakenteissa säästettiin Pekka Perän vuoden ansioista noin kolmasosa ja lopputuloksena on ympäristökatastrofi jollaiselle on mahdotonta asettaa hintalappua, kuten PTT:n kaivostutkimuskin joutui toteamaan.

Kipsisakka-altaan pohjarakenne oli tehty huonosti, ulkoisesti rimaa hipoen ja käytännössä rima alittaen, ja tavalla, joka ei nykyään edes olisi mahdollinen vastaavassa käytössä. Kipsisakka-altaan toisen vuodon jälkeen vuonna 2010 yhtiö kertoi Kainuun ELY-keskukselle lopettavansa veden varastoinnin kipsisakka-altaaseen pitääkseen altaan kuormituksen lupien mukaisena, jotta vuodot eivät toistuisi. Mitä vähemmän kipsisakka-altaassa on vettä sen heikommin juoksevaa liuos on, ja parhaillaan se olisikin hyvin heikosti juoksevaa kiisselimäistä sakkaa. Parannuksia ei vaivauduttu tekemään vaan altaan reunoja korotettiin, jotta altaaseen voitiin varastoida entistä enemmän vettä luvan ja lupausten vastaisesti. Ehkä siksi, että kipsisakka-altaissa olevan uraanin määrä ylsi sille tasolle, että sen varastoimiseen vaadittaisiin ydinenergialain mukaan erillinen lupa valtioneuvostosta. Talvivaara päätti oikaista ja lantrata sakkaansa. Lopulta pohja alkoi pettää pahemman kerran eikä vuotoja saatu enää kuriin edes viikon kestäneistä, armeijaakin apuun vaatineista, yrityksistä huolimatta.

Hannu Hyvösen kuvaamasta videosta paljastuu karu totuus varoaltaista.

Vuotanut allaslohko alkaa olla tyhjä ja sen sisältämä jäteliuos on yritetty pitää pääosin kaivosalueella. Ensimmäisten arvioiden mukaan reilu 20 000 kuutiota olisi päässyt Oulujoen vesistön suuntaan ja Vuoksen vesistön suuntaan juoksutettiin vähintään kymmeniä tuhansia kuutioita vanhaa jätevettä, jotta saatiin lisätilaa kipsisakka-altaasta karanneelle vieläkin paljon vaarallisemmalla jäteliuokselle. Jäteliuosta pyritään pitämään kaivosalueella patopengerrysten avulla, joilla on tehty uusia suuria varoaltaita. Oikeista altaista nämä eroavat kuitenkin pohjarakenteiden puuttumisen vuoksi.

Parhaimmillaan moreenimaata on tiivistetty pohjaksi ja se voi kestää aikansa kohtuullisen hyvin ennen liuoksen läpäisyä kohti lähellä pintaa olevaa kalliota ja pohjavesiä. Valitettavasti suuri osa vaikuttaisi olevan vain tavallista kangasmetsää ja pahimmillaan suomaista. Maallikonkin on helppo kuvitella kuinka jäteliuos imeytyy tälläiseen maaperään ja kulkeutuu suhteellisen nopeasti pois kaivosalueelta. Kaivosalueen pohjavedet virtaavat kohti Oulujoen vesistöä ja sillä suunnalla on odotettavissa vähintään veden laadun heikkenemistä.

Koko kaivosalue on saastunut ja kahta merkittävää vesistöä on saastutettu. Lopulliset tuhot selvinnevät vasta vuosien päästä. Työt vuotojen hallitsemiseksi jatkuvat parhaillaan, työ jonka olisi voinut estää tekemällä asiat jo kerralla kunnolla. Tämä katastrofi herättää keskustelua ja tulee varmasti johtamaan hallinnollisiin ja lainsäädännöllisiin uudistuksiin, mutta se ei lohduta niitä kainuulaisia ja savolaisia joiden vesi ja luonto on pilattu, pilaantumisen vielä pahentuessa koko ajan. Erityisesti Vuoksen vesistö tulee kärsimään merkittävää vahinkoa hurjista päästömääristä, kuten vähintään 900 kilosta kerralla vesistöön tullutta nikkeliä. Vesistön yläpäässä vettä ei enää voi juoda tai kaloja syödä.

Lähde videolle: http://www.stoptalvivaara.org/fi/index.html

Valtioneuvoston Talvivaara-sivut: http://valtioneuvosto.fi/sivusto/Talvivaara/fi.jsp

Kategoria(t): Kaivokset, Talvivaara | Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , | Kommentoi

Kuka saa Talvivaaran saasteet?

Talvivaaran sulfaattipäästöt ovat edelleen huimalla tasolla lupauksiin verrattuna ja Kainuu ja Savo käyvät kiistaa kuka ne saa. Päästöjen sijaan kaivosyhtiötä kiinnostaa vain valtava laajennus.

Alun perin Talvivaara lupasi sulfaattipäästöjen olevan tasolla 170 mg/l, ja yhtiö lupaili samaan aikaan suljettua vedenkiertoa eli päästöjä ei pitäisi tulla käytännössä ollenkaan. Tämä kuulosti monista hyvältä ja kaivos otettiin innolla vastaan. Totuus kuitenkin iski kovaa vasten kasvoja. Pahimmillaan päästöt kävivät lähes lukemassa 10000 mg/l. Tästä on tultu paljon alas, mutta edelleen päästöt ovat 4000-5000 mg/l eli noin 30 kertaa suuremmat kuin luvatut päästöt. Suljetun vedenkierron sijaan jätevettä tulee 1,3 miljoonaa kuutiota vuodessa eli 42 litraa sekunnissa. Tämä on melko kaukana suljetusta kierrosta.

Talvivaara investoi neljä miljoonaa puhdistamoon ja lupailee päästöjen tippuvan tasolle noin 1000 mg/l. Tämä on kuitenkin lähes kuusi kertaa enemmän kuin alkuperäisissä ehdoissa. Suljetusta vedenkierrosta ei ole enää juuri puhetta ollut. Samaan aikaan Talvivaara tavoittelee miljardin euron investointia jättimäiseen laajennukseen, joka vähintään tuplaisi tuotannon. Ensin olisi syytä vaatia yhtiötä laittamaan nykyisen toiminnan päästöt kuriin. On kuitenkin huolestuttavaa, että kaivoksen ympäristöpäällikön mukaan edes puhdistamon rakentamisen jälkeen päästöjä ei saataisi luvatulle tasolle.

EDIT: Puhdistamoa olisikin tarkoitus käyttää prosessivesien puhdistukseen jätevesien sijaan ainakin ensimmäiset kaksi vuotta, ja tästä syystä jätevesipäästöt jatkuisivat ennallaan.

Pohjois-Savon ELY-keskuksen mittauksissa Sonkajärvellä noin 10 km päässä kaivokselta sijaitsevan Laakajärven sulfaattipitoisuudet ovat olleet edelleen 35-55 mg/l eli 15-30 kertaa yli luonnollisen tason, ja valitettavasti tasolla joka on jo haitallinen vesieliöille. Kyseessä ei ole mikään pikkulampi vaan Suomen 105. suurin järvi. Talvivaaran vesistömallinnuksien mukaan pitoisuudet olisivat jo luonnollisella tasolla, mutta jälleen kerran yhtiö oli pahasti väärässä. Laakajärvi on Vuoksen vesistön ensimmäinen suuri järvi ja tässä vesistössä on havaittu muutoksia jopa yli 100 km päässä. Vielä 50 km päässä Sälevällä mitatut pitoisuudet ovat 10 kertaa luonnollista tasoa suurempia.

Talvivaara on laskenut lähes kaikki päästönsä nimenomaan Savon puolelle Vuoksen vesistöön ja tästä on aiheutunut suuttumusta. Savo saa saasteet, mutta työpaikkoja Talvivaarasta on saanut vain kourallinen savolaisia. Esimerkiksi Sonkajärvi joka on joutunut pahiten saasteista kärsimään hyötyy Talvivaarasta Iisalmen Sanomien mukaan neljän työläisen verran. Kunnassa on syystäkin kiukkua Talvivaaraa ja sen tyhjiä ympäristö- ja työllisyyslupauksia kohtaan.

Ylä-Savon Sote on vaatinut päästöjen lopettamista Vuoksen vesistöön ja alkuperäisten lupaehtojen noudattamista. Nykyisellään Sote ei suosittele vesien käyttämistä juoma- tai löylyvetenä. Talvivaara on toistaiseksi välttänyt päästöjä Oulujoen vesistöön peläten Kainuun suunnalta tulevaa suurta vastustusta. Savon saastuttaminen ei kuitenkaan voi jatkua pitkään. Ylä-Savon kunnat vastustavat yksimielisesti nykyisiä päästöjä ja suunniteltua laajennusta. Pohjois-Savon ELY-keskus on ollut kiitettävän aktiivinen suorittaessaan mittauksia, ja ikävä totuus päästöistä on kaikkien tiedossa.

Tulee olemaan mielenkiintoista seurata kuinka kädenvääntö Kainuun ja Pohjois-Savon ELY-keskuksien välillä etenee ja kuinka paljon kuunnellaan kuntien viranomaisia. Kansalaisten suuttumuksella on vaikea löytää rajoja. Vaatimukset ovat olleet jo pitkään samat hyvin selkeät: Talvivaaran on noudatettava alkuperäisiä luparajoja kaikissa päästöissään ja luvattu suljettu vedenkierto on toteutettava viipymättä. Uutena vaatimuksena on noussut esiin päästöjen ohjaaminen vain yhteen vesistöön eli Oulujoen vesistöön. Kainuu saisi pitää työpaikkojen lisäksi myös päästöt. Savolaisten mitta on täyttynyt. Jäämmekin seuraamaan kuka saa jatkossa Talvivaaran saasteet?

EDIT: Valitettavasti vastausta kysymykseen ei tarvinnut odottaa kauan kipsisakka-altaan murtuessa ja jätevesien valuessa sekä Kainuun että Savon puolelle, mutta aiheuttaen suurimmat tuhot Savon puolelle.

Kategoria(t): Kaivokset, Talvivaara | Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , , , , | Kommentoi

Kaivospäästöt kuriin

Päästöjen hallinta kaivoksilla ei olisi vaikeaa. Se vaatii kylläkin hiukan rahaa ja halua. Löytyykö suomalaisilta kaivoksilta katetta lupauksilleen maailman vihreimmästä kaivostoiminnasta vai ohjaako tuoton maksimointi heitäkin?

1) Maanalainen kaivos ennen avolouhosta. Ympäristöhaitat ovat yleensä huomattavasti helpommin hallittavissa ja jäävät pienemmälle alueelle. Pohjavesi asettaa omat haasteensa.

2) Altaiden pohjaratkaisut. Prosessialtaiden tulisi olla pohjarakenteiltaan kestäviä ja riittävän kestävillä materiaaleilla suojattuja. Materiaalien tulee kyetä estämään kemikaalien ja prosessiliuosten pääsy maaperään ja pinta- ja pohjaveteen. Saastuttamisen riski on suuri ja mikä kaivosyhtiö haluaa hukata runsaan määrän kalliita aineita suhteellisen halvassa suojamateriaalissa säästämisen takia? Australialaisen kaivosyhtiö Dragon Mining Ltd:n tytäryhtiö Polar Mining Oy jättäisi omissa Kuusamon Juomasuon ympäristövaikutustenarvioinneissaan altaidensa pohjat suojaamatta kaikissa prosessialtaissaan.

3) Altaiden kattaminen. Esimerkiksi Kanadassa prosessialtaita suojataan teräsverkoilla, jotta linnut eivät pääsisi laskeutumaan niihin. Lintukuolemista sellä määrättävät suuret sakot ohjaavat kaivosyhtiöitä kiinnittämään asiaan huomiota. Altaiden suojaaminen katteella lisäisi hiukan kustannuksia, mutta suojaisi samalla altaita myös rankkasateilta ja täten suojaisi niitä paremmin tulvimiselta ja turvaisi myös kaivosten prosessien puhtauden. Talvivaaran prosessialtaassa paljastui lintujen joukkokuolema ja kaivosyhtiö reagoi tilanteeseen ensin kieltämällä ja toimittajia syyttämällä, myöhemmin pitkän aikavälin ratkaisuiksi tarjotaan säännöllistä altaiden tarkistamista linnuista ja linnunpelättimiä.

4) Alueen luonnollisten vesien huomioiminen. Alueen luonnollinen vesikierto tulisi huomioida tarkkaan. Valuma-alueet ovat yleensä laajoja ja rankkasateisiin ja sulamisvesiin tulee varautua säännöllisenä, ei harvinaisena ja yllättävänä ilmiönä. Pintavesien mukana haittavaikutukset voivat näkyä nopeasti ja kauas. Pohjavedet ovat usein kaivostoiminnassa suuressa vaarassa ja niiden suojaamiseen tulisi kiinnittää huomiota mm. allasratkaisuilla ja poraustoiminnassa. Tuhot voivat olla mahdottomia peruuttaa. Raahen kultakaivoksella unohdettiin mm. sateet ja jätevesiallas täyttyi suunnitellun kahden vuoden sijaan kahdessa kuukaudessa. Ratkaisuksi kaivosyhtiö tarjoaa jätevesien laskemista luontoon, pitkän aikavälin ratkaisuna on putki päästöille ilman puhdistamista mereen.

5) Alueen patoaminen vuodoilta ja tulvilta. Tuotantoalue tulisi eristää niin hyvin, että vuodot, tulvat tai rankkasateet eivät aiheuta päästöjen leviämistä tuotantoalueen ulkopuolella. Pohjaratkaisujen tulee olla koko alueella niin hyviä, että riskiä leviämisestä ei tule myöskään maaperään imeytymisen tai pohjavesien kautta. Altaat tulee mitoittaa riittäviksi ja niiden tulee kyetä eristämään sisältönsä luonnosta myös haastavissa olosuhteissa, kuten rankkasateella ja tulvien aikaan. Yhtiön tulee kyetä hallitsemaan toiminnassaan aiheutuvat päästöt ja pitää ne tuotantoalueellaan, kuten jokainen kaivosyhtiö ennen toimintansa aloittamista lupaakin. Metalli- ja sulfaattipitoisten jätevesien vuoksi Oriveden kultakaivoksen läheisessä Ala-Jalkajärvessä ei ole enää kaloja eikä rapuja, Peräjärvessä kalojen lisääntyminen on heikentynyt. Talvivaaran hajut tuoksuvat jopa 100 km säteellä, myös Vuokatissa. Vesistöpäästöt näkyvät 100 km päässä Nilsiän Syvärillä, Tahkolla.

6) Puhdistamo. Suomalaiset ovat ylpeitä cleantech-osaamisestaan ja haluaisivat viedä sitä ympäri maailmaan niin suurkaupunkien jätteisiin kuin teollisuuden prosesseihin. Kaivokset olisivat yksi suuri työmaa. Kaikki tuotantoalueelta ulos laskettavat vedet tulisi ajaa riittävän tehokkaan puhdistamon läpi ja varmistaa niiden puhtaus vähintään luonnonvesien tasolle. Tällaiset vedet kelpaavat myös takaisin kaivoksen prosesseihin jolloin raakaveden ottoa voidaan vähentää tai jopa lähes lopettaa kokonaan. Suljettua kiertoa on lupailtu, mutta ei vielä nähty. Puhdistamoa ennen tulisi olla kaikkiin ongelmatilanteisiin, kevättulvista lähtien, riittävä keräysallas jätevesille kunnollisilla pohjaratkaisuilla ja riittävillä padoilla. Vuotoja ei tarvitse peitellä ja kiistää tai keksiä niille tekosyitä mikäli niitä ei päästä tapahtumaan. Toiminta haittoineen on mahdollista pitää tuotantoalueella ja päästöt on mahdollista puhdistaa, tekniikka on.

7) Prosessit katettuihin tiloihin. Ulkotiloissa tapahtuvat prosessit ovat riskialttiita niin tekijöilleen kuin ympäristölleenkin. Vuodot pääsevät suoraan maahan, veteen tai ilmaan ja niiden hallinta on vaikeaa tai mahdotonta. Usein voidaan vain antaa tiedote vuodosta. Esimerkiksi kaasupitoisuuksien mittaaminen on hankalaa ja tuulet voivat kuljettaa niitä sekä pölyjä, myös radioaktiivisia, pitkiäkin matkoja. Myös sateet pääsevät vaikuttamaan suoraan prosesseihin esim. altaiden tai läjityskasojen kautta. Venäjän fosforipäästöjen epäilleen tulevan ulkosalla olevista jätekipsivuorista. Sisätiloissa tapahtuvina prosesseja on helpompi valvoa ja vakioida, vaaralliset alueet on helpompi eristää ja mahdollisissa onnettomuuksissa ja ongelmatilanteissa haitat voidaan pystyä rajaamaan sisätiloihin.

8) Valvonta. Kaikissa prosesseissa, tuotantoalueen tärkeissä pisteissä ja tuotantoalueen ulkopuolisissa merkittävissä kohteissa, kuten jätevesien purkupaikoilla ja lähimpien asutusten luona tulisi olla jatkuva valvontamittaus tärkeimpien muuttujien osalta. Näin taataan nopea reagointi mahdollisiin ongelmatilanteisiin. Ongelmat voidaan paikallistaa ja ratkaista ilman viivästyksiä. Aikaa ei saa tuhlata ongelmien peittelyyn tai vähättelyyn vaan tiedottaa tilanteesta avoimesti ja ottaa haukut ja apu vastaan. Jo ennen toiminnan aloittamista olisi syytä kartoittaa alue ja selvittää sen luonnontila. Toimintaa on helpompi arvioida kun voidaan verrata muutoksia toimintaa edeltäneeseen aikaan. Tiedot mittaustuloksista ainakin tuotantoalueen ulkopuolisilta kohteilta tulee olla kootusti esillä, jotta lähialueen asukkaat voivat helposti niitä seurata. Ongelmatilanteissa tulee olla valmius toiminnan välittömään tilapäiseen alasajoon. Viranomaisilla on oltavat riittävät resurssit valvontaan ja seurantaan.

9) Kaivostoiminnan vähentäminen. Suuressa mittakaavassa kierrätysasteen nosto ja raaka-aineiden hinnan nouseminen vähentää neitseellisen kaivannaisten tarvetta ja lyhyellä aikavälillä haalittavien suurten tuotantomäärien sijaan voidaan panostaa kestävään toimintaan.

Kategoria(t): Kaivokset | Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , | Yksi kommentti

Talvivaara EU-komission syyniin

Europarlamentaarikot Sirpa Pietikäinen ja Satu Hassi ovat tehneet kirjallisen kyselyn EU-komissiolle Talvivaaran aiheuttamista ympäristöongelmista. He epäilevät, että ympäristöviranomaiset eivät ole noudattaneet ympäristölainsäädäntöä.

Sirpa Pietikäinen ja Satu Hassi arvostelevat voimakkaasti Talvivaaran kaivosyhtiötä sekä viranomaisia. ”Suomen ympäristöviranomaiset eivät ole tehokkaasti puuttuneet ympäristöluvan ehtojen rikkomiseen. Viranomaiset eivät ole käyttäneet lain mahdollistamia hallintopakkokeinoja eivätkä edellyttäneet tehokkaasti luvan noudattamista”, Pietikäinen sanoo. ”Talvivaaran ympäristörikkomukset ovat pöyristyttäviä. Lupahakemuksessaan Talvivaara arvioi sulfaattipäästöikseen alle 200 mg/litra. Todellisuudessa päästöt ovat olleet tuohon nähden jopa monikymmenkertaisia”, Hassi jatkaa. Tällä hetkellä sulfaattipäästöjen taso on ollut luokkaa 5000-7000 mg/l.

Pietikäisen ja Hassin mukaan viranomaisten antamat lukuisat huomatukset eivät ole olleet riittävä keino puuttua ympäristöongelmiin ja niistä eroon pääsemiseen. ”On selvää, että Talvivaaran ympäristöluvan ehtojen rikkomiseen ei ole puututtu kaikilla lain mahdollistamilla keinoilla. Olemmekin siis pyytäneet komissiota selvittämään, onko Suomen valtio rikkonut velvoitteitaan panna täytäntöön EU:n antama ympäristölainsäädäntö”, Pietikäinen ja Hassi toteavat.

Samaan aikaan mielenosoitukseen Talvivaaran yhtiökokouksen edustalle Sotkamoon on saapunut torstaina 26.4 parisataa ihmistä vastustamaan ympäristön pilaamista. ”Tilanne on huolestuttava. Talvivaaran on saatava ympäristöasiansa kuntoon”, kertoi Vuokatin Matkailu Oy:n toimitusjohtaja Ilkka Suutarinen Helsingin Sanomille.

YLE uutiset: Talvivaaran ympäristöongelmat EU:n tutkittavaksi

HS: Talvivaara uhkaa pilata Vuokatin matkailumaineen

Kategoria(t): Kaivokset, Talvivaara | Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , , | Kommentoi