Talvivaaran vesistöpäästöjen haitoista

Talvivaaran päästöt ovat rikkoneet luparajoja monikymmenkertaisesti koko toiminnan ajan. Nyt tutkija kertoo miten hurjan kuuloiset päästölukemat saavat aikaan haittoja eliöissä ihmistä myöten. Myös viranomaisella on mielipiteensä sanottavana Talvivaaran toiminnasta.

Suomen Luonto on tuonut erittäin ansiokkaasti esille Talvivaaran todellisia vaikutuksia mm. vesistöpäästöjen laajuudesta molemmin puolin vedenjakajaa. Nyt Itä-Suomen yliopistossa työskentelevä ympäristömikrobiologi Helvi Heinonen-Tanski kertoi heille mitä Talvivaaran päästöt todella aiheuttavat.

”Äskettäin on huomattu, että jo 250 milligramman sulfaattipitoisuus litrassa vettä aiheuttaa ihmiselläkin soluviljelykokeissa kromosomimuutoksia”

”Talvivaaran vaatimus 7000 milligrammasta litrassa sulfaattia on absurdi. Sellainen määrä tappaisi makean veden kaloja ja estäisi niiden mädistä kalanpoikasten kuoriutumisen. Se jopa uhkaisi talousveden laatua.”

Lue koko haastattelu Suomen Luonnon blogista: Tutkija: Talvivaaran sulfaattipäästöpitoisuudet teoriassa riittäviä aiheuttamaan ihmisen soluissa kromosomimuutoksia

Kaivokselta tulee joka minuutti 2400 litraa jätevettä luontoon, jonka sulfaattipitoisuus on 5000-7000 mg/l. 10 km päässä sijaitsevalla suurella Laakajärvellä on mitattu jo 500 mg/l sulfaattipitoisuuksia ja lisää sulfaattia olisi tulossa 17 kiloa minuutissa. Järven rannalla on lukuisia kiinteistöjä ja myös ammattikalastusta.

Lisää päästöistä: Talvivaara se vaan saastuttaa – kalatkin ahtaalla ja Talvivaarallinen laajennus

Nyt viranomaiset yrittävät puuttua lupaehtoja rikkovaan toimintaan ensimmäistä kertaa. Ylä-Savon sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymän ympäristölautakunta toimii Iisalmen, Sonkajärven, Kiuruveden ja Vieremän yhteisenä ympäristöviranomaisena, ja Ylä-Savon kuntayhtymän ympäristöjohtajana toimiva Martti Veteli on laatinut lautakunnalle esityksen hallintopakon käytöstä Talvivaaran kaivosyhtiötä vastaan. Mikäli lautakunta hyväksyy päätöksen se vaatii kaivosyhtiön toiminnan väliaikaista sulkemista ja uhkasakkoa kunnes vesistöjä pilaava toiminta on saatu kuriin.

”Lupa on myönnetty pohjatiedoilla, jotka ovat virheelliset jätevesien sulfaattipitoisuuksien osalta”, Veteli sanoo haastattelussa Suomen Luonnolle. ”Lautakuntamme on kovasti kummeksunut sitä, että emme päässeet lainkaan lausumaan näkemystämme Talvivaaran alkuperäiseen ympäristölupaan, vaikka vaikutukset nyt tulevat meidänkin alueellemme”, hän jatkaa.

Esityksessä vaaditaan Talvivaaraa valvovaa Kainuun elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusta sekä lupaviranomaisena toimivaa Pohjois-Suomen aluehallintovirastoa omalta osaltaan selvittävämään, missä asioissa ne voivat käyttää hallintopakkomenettelyä, jotta Talvivaara Sotkamo Oy:n vesistöjä pilaava toiminta saadaan loppumaan.

Lue lisää Suomen Luonnon blogista: Viranomainen esittämään Talvivaaran väliaikaista sulkemista?

On ymmärrettävää, että paikallinen viranomainen reagoi voimakkaasti paikallisten elinkeinojen, ja myös asumisen, ollessa uhattuina. Talvivaaran päästöillä on jo vaikutusta talousvesiin kaukana tuotantoalueelta. Haittavaikutukset ja niiden käsittämä alue vain kasvaa, ja nyt olisi syytä pikaisiin toimiin suurempien vahinkojen ehkäisemiseksi.

Haittojen ehkäisy ei olisi edes kovin vaikeaa. Jo pitkään on esitetty puhdistamon rakentamista, mutta kaivosyhtiö on pitänyt sitä ylimoitettuna ja päättänyt säästää. Teknologian tutkimuskeskus VTT:n selvityksen mukaan toimivat puhdistusmenetelmät maksavat noin 5-25 miljoonaa toteutustavasta riippuen. Pieni kertainvestointi yhtiölle, jonka entinen toimitusjohtaja Pekka Perä on nostanut noin 3,5 miljoonan vuosipalkkiota toimestaan. Rakentamatta jättäminen on tullut kalliiksi yhtiölle julkisuuskuvan tahraantumisen takia, mutta ennen kaikkea maksumieheksi ovat joutuneet lähiseudun asukkaat ja ympäristö.

Suomen Luonto blogit: Talvivaaran päästöongelmat ratkaistavissa  muutamilla miljoonilla

Mainokset
Kategoria(t): Kaivokset, Talvivaara | Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , , , , , , , | Kommentoi

Talvivaaran tahallinen piittamattomuus tappoi

Talvivaaran kaivososakeyhtiö oli pitkään tietoinen rikkivetypitoisuuksien riskeistä, mutta riittävät toimet jäivät tekemättä. Hiukan myöhemmin yksi työntekijä kuoli rikkivetymyrkytykseen.

Kaivosyhtiö on pitkään ollut tietoinen vaarallisista rikkivetypitoisuuksista, mutta ei ollut toiminut niiden vähentämiseksi ja nyt yksi työntekijä on kuollut. Jo 2010 tehdyissä mittauksissa havaittiin tappavan rajan ylittäviä pitoisuuksia ja silloin rikkivetypitoisuudet pysyivät luparajan sallimissa lukemissa vain yhdessä mittauspisteessä, yhdessä mittauspisteessä oli ylitetty kuolettavan pitoisuuden raja yli kaksinkertaisesti. Aikaa korjauksiin olisi ollut puolitoista vuotta, mutta kaivosyhtiö päätti säästää niissäkin.

Lisää pitoisuuksista ja mittaustulokset voit lukea täältä: Talvivaara säästää ja luparajat ylittyvät

Kaksi viikkoa ennen työntekijän kuolemaa yhtiö oli aikonut ryhtyä toimiin viallisen prosessin korjaamiseksi, mutta suunnittelutyötä ja riitäviä toimenpiteitä ei suoritettu. Alueella oli mitattu toistuvasti korkeita rikkivetypitoisuuksia ainakin puolitoista vuotta, mahdollisesti koko kaivoksen toiminnan ajan, mutta  edes vaaran aiheuttajaa ei oltu saatu merkittyä ja vaara-alueen eristys oli täysin riittämätön. Muovinauha ei estänyt vaara-alueelle pääsemistä. Maaliskuun puolivälissä yksi työntekijä kuoli hengitettyään rikkivetyä.

Vasta tämän traagisen tapauksen jälkeen kaivosyhtiö ryhtyi parannustoimiin vuosittaisen huoltoseisokkinsa yhteydessä Turvallisuus- ja kemikaalivirasto TUKESin ollessa samaan aikaan tarkastamassa aluetta löytäen vaarallisia puutteita mm. hönkien keräyksessä. Vaikuttaa entistä selvemmältä, että yhtiön toimintakulttuurin kuuluu säästää kaikessa mahdollisessa ja keskittyä täysin voiton maksimointiin. On vaikea uskoa, että ympäristövahinkojen korjaaminen kiinnostaa yhtiötä, jos edes ihmisten vaarantaminen ei tuota ongelmaa.

YLE uutiset: Talvivaara tiesi rikkivedystä, mutta jätti varotoimet tekemättä

Kainuun Sanomat: Työntekijän kuolema: Talvivaara ei tehnyt korjaustoimia

Kategoria(t): Kaivokset, Talvivaara | Avainsanat: , , , , , | Kommentoi

Talvivaara säästää ja luparajat ylittyvät

Talvivaaran kaivososakeyhtiö on tehnyt kalliita säästöjä rikkivetypitoisen ilman keräilyyn ja rikkivetypitoisuudet ovat rikkoneet luparajoja selkeästi. Piittaamattomuutta muuta kuin nopeaa tuottoa kohtaan tuntuu paljastuvan kaikilla toiminta-alueilla.

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesin määräyksellä kaivoksen metallitehdas pysyy toistaiseksi suljettuna. ”Onnettomuustutkijamme kiinnittivät huomiota siihen, että siellä oli pari säiliötä, joissa ei ollut hönkien eli rikkivetypitoisen ilman keräilyä”, kertoi Tukesin laitos- ja kaivosvalvontayksikön johtaja Päivi Rantakoski. Samaan aikaan tuotantoalueella on havaittu selvästi luparajat ylittäviä rikkivetypitoisuuksia ja hajut ovat olleet ongelma yli 100 km päässä.

Luparaja metallien talteenotossa rikkivedyn osalta on 50 mg/m3. Yli 700 mg/m3 pitoisuus aiheuttaa kuoleman, työhygieenisena raja-arvona on pidetty pitoisuutta 20 mg/m3 (15 min) ja välittömän vaarallisuuden IDLH-arvo (Immediately dangerous to life and health, USA) on 140 mg/m3. Nab labs Oy:n mittauksien mukaan viidestä mittauspisteestä vain yhdellä rikkivedypitoisuus pysyi luparajan alla. Muilla mittauspisteillä rajat ylittyivät selkeästi arvojen ollessa 69 mg/m3, 172 mg/m3, 198 mg/m3, 205 mg/m3, ja häiriötilanteessa rautasaostuslinjalla rikkivetypitoisuus on ollut 1731 mg/m3.

Nab Labs Oy:n mittaukset

Säästöt ovat jo aiemmin surullisenkuuluisan vedenpuhdistuksen ohella koskeneet myös rikkivedyn keräimiä ja aiheuttaneet roimia päästörajojen ylityksiä. Työolosuhteet alueella ovat epäilemättä tukalat. Pahimmillaan rikkivetypitoisuus on ollut lähes 2,5 kertaa tappavan rajan ylittävä. Näillä pitoisuuksilla ei ole ihme, että hajut ovat levinneet jopa 100 km päähän kaivokselta. Ei ole myöskään ihme, että entisiltä työntekijöiltä kuulee kertomuksia puistattavasta hajusta, joka ei meinaa lähteä pesemälläkään.

Lisää mittaustuloksia

Samaan aikaan myös vesistöongelmat jatkuvat. Kaivosyhtiö on koko talven ja alkukevään puhunut parempaan suuntaan menemisestä, mutta näytöt ovat valitettavan vähäiset. Luparaja on sulfaatin osalta 170 mg/l, mutta mittauspisteillä puhdistetun veden sulfaattipitoisuudet ovat ylittäneet ne monikymmenkertaisesti. Kuten valitettavasti aina ennenkin. Eräälläkin mittauspisteellä on viikolla 6 sulfaattipitoisuus ollut 12000 mg/l ja viikolla 7 6400 mg/l. Ylityksiä tulee jopa kiintoaineen osalta, jonka pitäisi olla helppo hallita. Mangaanin osalta luparaja on 700 ug/l, mutta viikolla 6 saatiin jopa 30900 ug/l pitoisuuksia ja viikkoa myöhemmin 7260 ug/l. Natriumin osalta luparaja on 130 mg/l, mutta pitoisuudet ovat olleet esim. viikolla 6 1960 mg/l ja viikolla 7 1600 mg/l. Muiltakin osin pitoisuudet ovat olleet korkeita.

Tukesin ilmoituksen tultua metallitehtaan toiminta oli jo keskeytettynä huoltoseisokin vuoksi. Kaivosyhtiö on luottavainen ja uskoo, että annettuaan nopeasti asiasta selvityksen toimintaa voidaan jatkaa ilman seisokin pidennyksiä. Toimintaa halutaan jatkaa normaalisti ennen rikkivedyn keräimien asentamista kaikkiin säiliöihin. Kaivosyhtiö ei ole myöskään esittänyt mitään muita parannuksia toimintaansa rikkivedyn suhteen, kuten ei ole tehnyt myöskään vesistöpäästöjensä osalta vaikka se jo janoaa massiivisen laajennushankkeen pikaista aloittamista. Vesistöissä on havaittu päästöjä 100 km päässä, yhtä kauas ovat leijuneet rikkivedyn mätää kananmunaa muistuttavat hajut ja mahdollisesti yksi työntekijä jo menehtyi rikkivetyyn. Tähän asti Talvivaaran kaivososakeyhtiö on saanut toimia luparajoista riippumatta vaarantaen ympäristönsä sekä lähiasukkaiden ja työntekijöidensä terveyden. Kauanko menon sallitaan jatkuvan?

YLE: TUKES: Talvivaaran metallitehdas pysyy suljettuna toistaiseksi

Talvivaara-aktivistien ensimmäinen tapahtuma on 15.4.2012 klo 15.00 Sonkajärven Jyrkällä Jyrkän loman tiloissa osoitteessa Jyrkäntie 1851, 74300 Sonkajärvi.

YLE: Talvivaara-aktivistit kokoavat ryhmävalitusta

Kategoria(t): Kaivokset, Talvivaara | Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , , , , | Kommentoi

Mikä on konsultin hinta?

Talvivaaran YVA -selvitys lupasi paljon hyvää ja kaunista ilman mitään haittoja. Tuntui aivan kuin kaikki olisi ollut liian hyvää ollakseen totta. Valitettavasti todellisuus on hyvin erilainen lupauksiin verrattuna.

Lapin vesitutkimus Oy teki 2005 arvion Talvivaaran ympäristövaikutuksista ja kaikki lupasi hyvää. Päästöt tulisivat olemaan tiukasti kurissa, kaikkiin mahdollisiin yllättäviinkiin tilanteisiin vuodoista lähtien on varauduttu ja kaikki tuotannosta aiheutuvat haitat tulisivat pysymään tutoantoalueella. Lisäksi kaivoksen luvattiin käyttävän mm. jätevesien puhdistukseen parasta mahdollista saatavilla olevaa tekniikkaa (BAT).

Valitettavasti ympäristövaikutusten arviointi olikin pelkkää mainospuhetta ja tyhjiä lupauksia. Nyt on Nelosen uutisten ansiosta selvinnyt miksi. Arvion suorittaneen Lapin vesitutkimuksen toimitusjohtaja oli tuolloin Olli Salo, joka myös omistaa Talvivaaran kaivososakeyhtiöstä 2,3 % ja istuu tämän hallituksessa. Nykyarvolla 2,3 % omistus tarkoittaa noin 17 miljoonan euron pottia. Tämän räikeämpää eturistiriitaa on enää vaikea kuvitella. Kertoo jotain Suomen lainsäädännöstä ja viranomaisista, että moinen on ylipäänsä mahdollista.

Julkisuuteen on tullut ainakin kaksi yllättävää vuotoa, ja molemmissa tapauksissa vuoto on päässyt tuotantoalueelta luontoon. Hajuhaittoja on ollut 100 km päässä kaivokselta ja vesistöpäästöt ovat oma murheellinen lukunsa huimine lupaehtojen monikymmenkertaisine rikkomisineen. Jätevesien puhdistus tapahtuu selkeytysaltaalla ja pintavalutuksena, mikä on kaukana parhaasta mahdollisesta tekniikasta. Muutamien kilometrien päässä tuotantoalueesta kärsivät voimakkaasti pölystä ja tämä näkyy myös kasveissa. Kymmenien miljoonien omistus voi kuitenkin saada sokaistumaan ja näkemään potentiaaliset uhat hiukan pienempänä tai peräti katoamaan.

Tuntuu oudolta, että kaivosyhtiö voi teetättää tutkimukset ja arvioinnit ja viranomaiset ovat täysin näiden tietojen armoilla. Nyt arvion suoritti yksi suurimmista omistajista ja hallituksen jäsen, jonka objektiivisuus on syytä asettaa kyseenalaiseksi. Kaivosyhtiön kannalta valinta oli tietenkin suotuisa ja samaa tyyliä on jatkettu muissakin selvityksissä. Esimerkiksi vesistöpäästöt ovat kantautuneet jo 100 km päähän Nilsiään, mutta vesistömallinnus kattaa 10 km päähän Laakajärvelle. Sulfaattipäästöt ovat vettä raskaampia ja esimerkiksi Suomen 105. suurimmassa ja yli 33 metriä syvässä Laakajärvessä Talvivaara olisi Pöyryn kautta ottamassa näytteen peräti yhdestä kohtaa yhden metrin syvyydeltä. Onneksi Pohjois-Savon ELY -keskus suorittaa hiukan kattavampaa seurantaa ja näissä mittauksissa syvänteistä paljastuikin 17-50 kertaisia sulfaattipitoisuuksia luonnontasoon verrattuna. Kaivosyhtiön ainoa tarkoitus on tuottaa kaivannaisia mahdollisimman kustannustehokkaasti ja heidän palkkaamansa konsultit pyrkivät tukemaan tätä tavoitetta.

Olisiko aika muuttaa lakeja niin, että viranomaiset teetättävät kaikki tarvittavat selvitykset puolueettomilla tahoilla riittävässä laajuudessa ja mitään tietoa ei pimitetä viranomaisilta? Kaivosyhtiö maksaisi kaikki kustannukset, mutta arvioija olisi kytköksissä kaivosyhtiön sijaan viranomaisiin ja heidän vaatimuksiinsa. Nykyinen menettely tuo mieleen kehitysmaiden korruption ja viranomaisten voimattomuus suuryhtiöiden paineiden alla saa hämmästelemään asummeko todella 2010-luvun Suomessa?

Nelosen uutiset: Talvivaaran poliisitutkinnassa selvitetään myös kaivoskonsultin laatimaa ympäristöselostusta

Kategoria(t): Kaivokset, Talvivaara | Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , , , , | Kommentoi

Talvivaara se vaan saastuttaa – kalatkin ahtaalla

Pohjois-Savon ELY-keskuksen mittaukset osoittavat selviä muutoksia vesistöissä ja paikallisten ihmisten tunteet käyvät kuumana. Kaivosyhtiö ottaa tilanteen viileästi eikä puheiden lisäksi tee mitään. Ovatko ongelmat ylittäneet jo osaamiskynnyksen?

Pohjois-Savon ELY-keskus on havainnut mittauksissaan Laakajärven sulfaattipitoisuuksien olevan 17-50 kertaisia luonnontasoon verrattuna. Suomessa luonnovesien sulfaattipitoisuus on ollut alhainen, vaikkakin happosateet ovat sitä hiljalleen alkaneet nostaa. Keskimääräinen pitoisuus on ollut noin 10 mg/l tasolla. 10 km päässä Talvivaarasta sijaitsevalla Laakajärvellä, joka on Suomen 105. suurin järvi 35 km² pinta-alallaan, on mitattu jopa 500 mg/l pitoisuuksia. Marjoniemen edustan syvänteessä pitoisuus oli 170 mg/l, Jakunniemen edustalla 320 mg/l ja Käänneniemen viereisessä syvänteessä mitattiin 500 mg/l. Erittäin huonolaatuista vettä on ainakin kolmen metrin korkuisena patsaana pohjasta ylöspäin. Joka minuutti Talvivaarasta tulee 17 kiloa sulfaattia lisää luontoon 2400 jätevesilitran mukana, joten tilanne ei ole ainakaan paranemassa. Laakajärvessä on jopa 34 metrin syvyisiä syvänteitä joihin päästöjä mahtuu kerääntymään, jos niille ei tehdä loppua.

Hälyttävää on, että alueen kalastajien mukaan kuhat uivat matalammissa vesissä kuin ennen. Syvemmällä sulfaattipitoisuudet ovat jo niin korkeat, että siellä kalat eivät enää viihdy. Valitettavasti tarkempia tietoja muutoksista eliöketjuissa ei ole tiedossa, koska niitä ei ole tutkittu. On kuitenkin selvää, että jopa 50 kertaiset pitoisuudet vaikuttavat haitallisesti eliöihin. Järven elinkelpoinen ala kapenee ja eliöt vähenevät. Järvi on tärkeä ammattikalastajille, asukkaille, mökkiläisille ja matkailijoille. Laakajärvi on kolmen kunnan, Kajaanin, Sotkamon ja Sonkajärven rajajärvi ja erityisesti Kajaanin puoleinen osa on melko luonnontilainen ja siellä pesii mm. kalasääski ja selkälokki.

Joka minuutti jätevettä tulee 2400 litraa, natriumia 7,4 kiloa ja sulfaattia 17 kiloa. Lisäksi kaikki alueella tapahtuvat vuodot pääsevät suoraan luontoon, kuten 2010 kipsisakka-altaan, tai 2012 maaliskuun 20-kertaisesti luparajat ylittävä nikkeli- ja sinkkipitoisen veden vuoto osoittavat. Yhtiö ei ole varautunut tällaisiin tilanteisiin eikä laajennussuunnitelmiensakaan mukaan aio varautua. Laajennuksen myötä jätevettä tulisi lisää luontoon 830 litraa minuutissa ja samalla lisääntyisivät myös päästöt. Ainoat vedenpuhdistusmenetelmät olisivat kuitenkin edelleen pintavalutus ja selkeytysallas, jotka ovat jo aikoja sitten osoittautuneet täysin riittämättömiksi. Ei edelleenkään riittävää jätevedenpuhdistusta vaikka toiminta laajenisi todella merkittävästi. Valitettavasti varautumista ei ole edes kevättulviin.

Vajaan 20 km päässä kaivokselta sijaitsevassa Kiltuajärvessä on havaittu erikoisia ilmiöitä. Katiskojen pohjat ruostuvat oudon nopeasti ja niihin kerääntyy valkeaa kovaa sakkaa. Jotain mihin järvellä kalastaneet eivät koskaan ennen törmänneet. Ei kai vain sulfaattipäästöillä olisi asian kanssa tekemistä? 50 km päässä kaivoksesta sijaitsevalla Sälevällä, johon Koirakoski ja Nurmijokireitti laskee, on nähty outoa ruskeaa vaahtoa, joka on ollut kaivoksen lähialueen asukkaille valitettavan tuttua jo vuosien ajan.

Hajuhaittoja on havaittu noin 200 km halkaisijaltaan olevalla alueella. Tuulen ollessa sopiva voi siis haistaa Talvivaaran tuotannon jopa 100 km päässä. Tämä ei tosin ole ihme, koska paikan päällä nämä hajut tappavat, kuten valitettavasti saimme uutisista lukea. Tuotantoalueen lähistöllä hajut ovat voimakkaita ja jatkuvia. Samoin siellä joudutaan kärsimään jatkuvasti pölystä ja juomavedet täytyy hankkia jostain muualta. Vaarassa on suuren alueen alkutuotanto, matkailu ja monen ihmisen asuinmahdollisuudet. Kaivos ei ole onnistunut pitämään haittoja tuotantoalueella vaan levittänyt päästöjä vesistöön ja ilmaan jo 100 km päähän. Ei uskoisi tapahtuvan 2010-luvun Suomessa, ainakaan ilman sanktioita.

Yhtiölle on laitettu postia vuosien aikana saamatta vastausta. Konsultit ovat ottaneet yhteyttä ja varoitelleet riskeistä ja tarjonneet apua saamatta vastausta. Paikalliset ovat ottaneet yhteyttä konkreettisten ongelmien, kuten hajun ja pölyn, ilmaannuttua ja saaneet vastaansa vähättelyä. Ongelmien alkaessa todella paljastua on ne pyritty kieltämään mahdollisimman pitkään ja konkreettisia toimia on vältelty. Yhtiö palkkaa uuden viestintäpäällikön ja avaa blogin, mutta ei tee mitään päästöjen vähentämiseksi. Samaan aikaan haetaan merkittävää laajennusta, joka lisäisi jätevesimäärien, käsiteltävien kemikaalien ja tietenkin päästöjen määrää. Nykyiset monikymmenkertaisesti alkuperäiset lupaehdot ylittävät päästötasot haluttaisiin kirjata uusiksi päästörajoiksi.

Laajennushakemuksissa, uutisoinnissa, yhtiön tiedotteissa tai kuumina käyneissä keskusteluilloissa Talvivaara ei ole esittänyt mitään uutta päästöjen hallintaan. Järeät ja toimivat ratkaisut on sivuutettu. Ei puhettakaan jätevedenpuhdistamosta, ei puhettakaan toimivista patoratkaisuista, ei puhettakaan katetuista käsittelyaltaista. Jätevedenpuhdistamo, padot ja kattaminen maksavat, mutta ne myös estävät tehokkaasti hajujen ja ilmapäästöjen sekä vesistöpäästöjen leviämisen. Talvivaara haluaa tehdä kuitenkin kaiken mahdollisimman halvalla ja nopeasti. Ehkä koska se on epäonnistunut pahasti myös tuotantotavoitteissaan? Samaan aikaan esimerkiksi UPM investoi 30 miljoonaa euroa Pietarsaaren sellutehtaansa jätevedenpuhdistamon parantamiseen ylpeillen asialla.

Suomalaiset viranomaiset ja poliitikot ovat mielellään tuomitsemassa esimerkiksi Venäjän Luga-joen fosforipäästöt, mutta kovin vaisuja he ovat olleet kun ongelma onkin kotimaassa. Viranomaisilla on nyt käsissään ennenkuulumaton kaivosongelmavyyhti. Yhtä aikaa Talvivaaran massiiviset ongelmat, Raahen kultakaivoksen täydellinen tunarointi allaslaskelmien kanssa, Orivedellä kultakaivoksen päästörajoja on ylitetty ja sen läheisessä Ala-Jalkajärvessä ei ole enää kaloja eikä rapuja. Uskaltaako joku alkaa ehdottaa sanktioita kuten uhkasakkoja ja toimintakieltoa lupaehdot rikkovalle toiminnalle kuten Suomessa voisimme odottaa?

Järkyttäviä kuvia Talvivaaran läheisyydestä.

YLE: Nikkelikaivos kuumensi tunteet Sonkajärvellä.

YLE: Kalat näyttäisivät väistelevän Talvivaaran päästöjä.

Sotkamo-lehti: Laakajärven kuhat uivat nyt matalissa vesissä.

YLE: UPM investoi 30 miljoonaa jätevesien puhdistamiseen Pietarsaaressa.

YLE: SLL: Viranomaiset katsovat sormien läpi kultakaivosten ympäristötuhoja.

Kategoria(t): Kaivokset, Talvivaara | Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , | Kommentoi

Talvivaarallinen laajennus

Talvivaaran kaivos on jo pitkään saastuttanut ympäristöään niin maalla, vedessä kuin ilmassakin ja pyrkii vain saamaan pikaisesti luvan laajennukseen ja uraanin talteenottoon päästöistään välittämättä. Onnistuuko tämä todella myös Suomessa?

Alkuperäisten lupaehtojen mukaan Talvivaara lupasi järjestää lähes suljetun vedenkierron ja esim. sulfaatin pitoisuuden piti olla 170 mg/l eli 221 tonnia vuodessa vesistöihin päästöinä. Natriumin osalta lukemat olivat 130 mg/l ja 169 tonnia ja mangaanin osalta 0,7 mg/l ja 0,91 tonnia vuodessa. Ei kovin suljettua, mutta jossain rajoissa vielä. Todellisuudessa kaikkia päästöjä tuli kymmeniä kertoja enemmän kuin lupaehtoihin oli merkitty. Edes sosiaalitilojen wc:n jätevesien puhdistus ei mennyt ensimmäisellä lupakaudella ehtojen mukaan. Tällainen osaamattomuus pienten asioiden kanssa herättää pelkoa suuremman mittakaavan prosessien hallinnasta. Suurten prosessien puutteellisen hallinnan aiheuttamien haju- ja vesistöhaittojen ansiosta Talvivaara saikin kattavaa mediahuomiota.

Seuraavalle lupakaudelle päästöongelmaa yritetään ratkaista korottamalla lupaehdoissa olevat lukemat taivaisiin. Nyt sulfaattia tulee lähes suljetusta vedenkierrosta 7000 mg/l eli 9100 tonnia vuodessa, natriumia 3000 mg/l eli 3900 tonnia vuodessa ja mangaania 4 mg/l eli 5,2 tonnia vuodessa. Jatkossa Talvivaara haluaisi tämän lukevan myös lupaehdoissa. Esimerkiksi sulfaatin osalta tämä tarkoittaa 25 tonnia, lähes puolta rekkakuormallista, vuorokaudessa. Lähes suljetusta vedenkierrosta tulee jo nyt jätevettä 1,3 miljoonaa kuutiota vuodessa eli 40 litraa sekunnissa. 240 ämpärillistä jätevettä, 7,4 kiloa natriumia ja 17 kiloa sulfaattia luontoon joka minuutti.

Lisää tietoa nykypäästöistä.

Kuinka on mahdollista jatkaa toimintaa keskeytyksettä, ja vielä alkaa suunnitella laajennusta kun entinenkään toiminta ei pysy lähelläkään sovittuja rajoja? Eikä yhtiö ole pysynyt vain suunnitelmissa vaan hakenut poikkeuslupaa aloittaa laajempi toiminta välittömästi. Laajennuksen liittyviä rakennuksia on jo valmiina, mutta veden puhdistukseen liittyviä ei ole edes suunnitteilla.

Laajennuksen myötä kemikaalien käyttö lisääntyisi noin 10 % ja vedenkäyttö lisäntyisi 1200 kuutiota (1,2 miljoonaa litraa) vuorokaudessa. Tämä tarkoittaisi yli 830 litraa jätevettä lisää luontoon joka minuutti. Nyt jätevettä tulee 1,3 miljoonaa kuutiota vuodessa eli 15 kilometriä halkaisijaltaan olevan ja 6 metriä syvän järven vesien verran, ja mukana mm.  reilut 151 rekkakuormallista sulfaattia. Laajennuksen myötä jätevettä tulisi 0,44 miljoonaa kuutiota lisää eli kokonaisuudessaa jätevettä tulisi jo 1,74 miljoonaa kuutiota vuodessa. Lisää kemikaaleja, lisää vedenkulutusta ja lisää jätevettä. Kuitenkaan Talvivaara ei aio parantaa millään tavalla jätevesien puhdistustaan, joka on jo nyt pahasti vajavainen.

Vaikka Talvivaara käyttää jo nyt huomattavia määriä vaarallisia kemikaaleja ja laajennuksen myötä käytettäisiin lisää esim. lipeää, rikkihappoa, vetyperoksidia, natriumhydroksidia, natriumkarbonaattia ja fosfiinioksidien seoksia niin puhdistusmenetelmät ovat pahasti puutteelliset. Puhdistusmenetelmänä on vain pintavalutus ja selkeytysallas, joita käytetään turvesoilla humuksen vähentämiseen. Humuksen vähentämiseen ne sopivat, mutta kemikaaleilla kyllästetyn jäteveden puhdistukseen eivät. Talvivaara on YVA-selvityksissään vedonnut tutkimuksiin turvesoilla, mutta unohtanut, että turvesoilla ei juuri kemikaaleja käytetä, ja että jätevesimäärät ovat vain murto-osa Talvivaaran jätevesimääristä. Silti turvesoillakin on ollut ongelmia jo pelkän humuksen kanssa.

Laajennuksen yhteydessä esitettyjen YVA-ratkaisujen mukaan Talvivaara ei aio millään tavalla parantaa jätevesien puhdistusta vaan luottaisi edelleen vain pintavalutukseen ja selkeytysaltaaseen, jotka ovat täysin riittämättömiä kemikaalijäämien puhdistukseen ja esim. sulfaatin poistoon. Menetelmät ovat osoittautuneet jo täysin riittämättömiksi ensimmäisellä lupakaudella, mutta yhtiö jatkaisi näiden menetelmien käyttämistä myös laajennuksen jälkeen vaikka kemikaalimäärät ja varsinkin jätevesien määrät lisääntyisivät. Oulujoen vesistöön virtaavien tuotantoalueen pohjavesien tilanne ja tulevaisuus taitaa olla myös kysymysmerkki. Kuinka on varauduttu onnettomuuksiin ja vuotoihin vai luotetaanko ettei sellaisia tule? Näytteenotto on ollut rajallista ja esim. Vuoksen vesistön puolella sijaitsevan suuren ja yli 30 metriä syvän Laakajärven tilaa selventäviin mittauksiin riittäisi Talvivaaran mielestä yksi näytteenottopiste yhden metrin syvyydeltä. Tämä olisi yhtiölle hyvin suosiollista, koska sulfaattipäästöt ovat vettä raskaampaa ja painuvat pohjaan. Toivottavasti viranomaiset eivät mene näin helppoon vipuun.

Talvivaara ei ole myöskään varautunut mitenkään poikkeusolosuhteisiin kuten kevättulviin, rankkasateisiin, myrskyihin, säiliöiden, altaiden, tai patojen pettämiseen tai muuhun odottamattomaan, mutta mahdolliseen tapahtumaan. Tällaisissa tapauksissa kaikki valuisi suoraan Vuoksen ja Oulujoen vesistöihin saastuttaen ne mahdollisesti nopeastikin.  Elämme 2010-luvun Suomessa, mutta valitettavasti Talvivaaran toiminta tuo mieleen Unkarin alumiinitehtaan tuhoiset myrkkylietevuodot, jotka olisivat olleet estettävissä, tai Venäjän Luga-joen fosforipäästöt. Kaikissa tapauksissa ongelmat olisi helppo hallita riittävällä vedenpuhdistuksella ja varautumisella esim. parempien patorakennelmien muodossa, mutta yhtiöillä on asenneongelma ja kaikki halutaan kieltää loppuun asti.  Tällainen toiminta ei ole vain vaarallista, mutta myös ylimielistä. Talvivaaran olisi mahdollista aloittaa jätevedenpuhdistamon rakentaminen välittömästi ja lopettaa näin vesistöpäästöt jo muutamassa vuodessa kokonaan. Valitettavasti asenneongelmaa ei taida hetkessä saada korjattua, ja jokainen jääräpäinen päivä tuo 3,5 miljoonaa litraa jätevettä luontoon. Laajennuksen jälkeen jätevettä tulisi 4,7 miljoonaa litraa vuorokaudessa. Edelleen ilman riittävää puhdistusta.

Talvivaarassa on jo rakennettu uraanin talteenottolaitos, ja laajennus ja uraanin talteenotto haluttaisiin aloittaa poikkeuksellisesti ennen luvan kunnollista käsittelyä. Samaan aikaan lähikunnat, esimerkiksi Kainuun maakunta -kuntayhtymä, Sotkamon kunta, Kajaanin kaupunki ja Ylä-Savon kuntayhtymä vastustavat laajennusta ennen nykyisen toiminnan haittojen kuriin saamista. Tähän on helpo yhtyä.

Suomi mainostaa itseään puhtaan veden ja puhdistustekniikan maana. Clean techin pitäisi olla suuri vientivaltti. Onko meillä varaa liata oma pesä ja menettää maineemme puhtaana maana? Onko meillä varaa menettää turisteja yhden kaivoksen lyhytnäköisen voitontavoittelun takia? Onko meillä varaa pilata kaiken kaivosteollisuuden maine ja hankaloittaa jokaista tulevaa hanketta yhden yhtiön takia? Yhtiö teki juuri mittavan osakeannin ja hankki lisävarallisuutta laajennukseensa. Mitään tästä ei kuitenkaan olisi menossa vesien puhdistukseen, joka kiistatta on suurin ongelma. Suomen Luonnonsuojeliitto ja Luonto-Liitto ovatkin ehtineet vaatia, että osakeannin tuotto käytettäisiin ympäristönsuojelutoimenpiteisiin ja jo aiheutuneiden haittojen korjaamiseen. Tähänkin on helppo yhtyä.

Talvivaaraa omistaa Suomen valtio, suuret eläkevakuutusyhtiöt ja myös Suomen presidentti Sauli Niinistö. Johtaako tämä täydelliseen ongelmiin puuttumattomuuteen kunnes on liian myöhäistä ja sitten kukaan ei enää haluaisi ottaa vastuuta, koska ei muka tiennyt. Moni tietää ja puhuu, ja on tehnyt sitä jo pitkään, mutta kaikki eivät halua kuulla. Tämä on jatkunut kaivoksen alusta asti: monet ovat lähestyneet yhtiötä ongelmista saamatta mitään vastausta tai vain vähättelyä. Lopulta olemme lukeneet lehdistä 100 km päästä löytyvistä vesistöpäästöistä ja saaneet kuulla myös 100 km päähän yltävistä hajuhaitoista, jotka ovat jo vaarantaneet alueen turismia. Näinkin merkittävien omistajatahojen pitäisi toimia ja vaatia parempaa vedenpuhdistusta ja puhdasta ympäristöä alueella asuville. Päästöjen pitäisi pysyä tuotantoalueella, joka on mittavan kokoinen ja sen pitäisi riittää. Vastustaisiko tätä presidentti Sauli Niinistö tai valtion omistajaohjauksesta vastaava ministeri Heidi Hautala? Ainakaan 100 km säteellä tuotantoalueesta olevat asukkaat tai yritykset eivät.

Ainoa ratkaisu nykyisiin ongelmiin taitaisi olla oikea jätevedenpuhdistamo ja tällä alalla Suomessa riittää huippuosaamista ulkomaille vietäväksi asti. Yhtenä esimerkkinä Pietarin jätevedenpuhdistamo. Näytetään nyt taitomme kotimaassa ja pidetään edes Talvivaaran jätevedet kurissa? Talvivaaran tapauksessa kyse olisi pikkusummista, jos tahtoa löytyisi. Valitettavasti tähän asti on löytynyt vain asenneongelmaa ja ympäristöongelmien vähättelyä kaiken tarmon keskittyessä tuotannon mahdollisimman pikaiseen maksimointiin. Voisimme vaatia Suomessa jo vähän enemmän tulevalta Euroopan suurimmalta uraania tuottavalta kaivokselta?

Kategoria(t): Talvivaara | Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , | Kommentoi

Mitt Rmoney

Kuva

Rikkaan miehen lipsahdus ei helpottane äänestäjien samaistumista häneen. Mutta toisaalta mitä siellä useimpien mielessä liikkuu?

Kategoria(t): USA | Avainsanat: , | Kommentoi